Vuoden vaihtuminen on ollut minulle jo pitkään paljon merkittävämpi asia kuin Joulu. Vuoden vaihtuminen on energinen ajan jakso, joka Joulun ajan rauhoittumisen jälkeen toimii laturina. Vuoden viimeisinä päivänä tapaan luoda katsauksen kuluneeseen vuoteen ja samalla asettaa tulevalle vuodelle reimarit, joiden mukaan uutta vuotta lähden luovimaan. Yleensä olo on kuin oven takana, jonka avatessaan tietää mitä siellä ainakin on, mitä asioita toivoo löytyvän ja on varautunut yllätyksiin - niin miellyttäviin kuin epämiellyttäviinkin.
Omassa rauhassa vietetyn Joulun jälkeen on vuoden vaihtumista miellyttävä viettää hyvässä seurassa. Tänäkin vuonna olen päättänyt matkata Kannonkoskelle, joka on merkittävä paikkakunta minun elämässäni. Täällä on yhteisö, jossa voin olla ihan oma itseni ja silti osa yhteisöä. Vaatii itsekkyyttä olla oma itsensä ja samaan aikaan sopeutumista huomioida muut ja sallia jokaiselle oman persoonansa vaatima tila, itsekkyys olla oma itsensä ja tunnistaa kunkin tapa olla osa yhteisöä - ja elää sen kanssa, että yhteisö ei ole kenenkään yksin hallittavissa, vaan täynnä kompromisseja. Toki Tampereellakin olisi ollut tarjolla sosiaalisen kanssakäymisen tarpeet täyttävä yhteisö, vaikkakin ihan erilaisten ihmisten muodostama. Siinä yhteisössä saan kuitenkin viettää aikaa muutenkin, kun taas Kannonkoskelle en niin usein ehdi.
Vuosi 2010
Työelämässä vuosi oli varsin vauhdikas ja VR:n kalusto, kiskoyhteydet, junien aikataulut ja myös erilaiset aikatauluihin vaikuttavat tekijät tulivat hyvinkin tutuiksi. Runsas matkustaminen oli toki kuluttavaakin, mutta työn kannalta erittäin antoisaa. Vain tapaamalla ihmisiä ja tutustumalla ammatillisen koulutuksen arkisiin oloihin voi ymmärtää arjen haasteet. Hankkeeni tavoitteiden konkretisointi toimistotyönä olisi tietenkin mahdollista, mutta tuskinpa tulokset olisivat käyttökelpoisia työkaluja ammattiopistojen henkilöstölle.
Pikaisella laskutoimituksella vuoden 2010 tunnusluvuiksi laskin vierailleeni 25 eri ammattiopistossa ja 6 asuntolassa. Hyvinvointiverkostoa punoessani olen työskennellyt vuoden aikana 19 eri järjestön tai asiantuntijaorganisaation kanssa yhteistyöhankkeessa, koulutustilaisuudessa, seminaarissa tai järjestöjen yhteistyötä suunnitellen. Omaa näkemystäni ja osaamistani olen lisännyt ja syventänyt osallistumalla vuoden aikana 29 ammatillista koulutusta tai hyvinvoinnin edistämistä käsittelevään eri seminaariin ja koulutustilaisuuteen. Erilaisissa seminaareissa, koulutuksissa sekä SAKU ry:n kulttuuri- ja urheilukilpailuissa kohtaamieni ihmisten ja heidän edustamiensa organisaatioiden määrää en edes yritä summata.
Vuoden aikana käsitykseni ESR-rakennerahaston kokonaisuudesta ja hanketoiminnan mahdollisuuksista kehittämistyössä ovat entisestään vahvistuneet. Jatkuvan muutoksen arjessa myös kokonaisuuden hahmottamisen ja isojen linjojen rajaamisen tärkeys on kirkastunut. En ole aikaisemminkaan pitänyt itseäni näpertelijänä ja kun työkenttä on valtakunnallinen, niin ei siihen ole syytä sortua jatkossakaan. Työssäni olen oppinut, että minun tehtäväni on koota tietoa, materiaalia ja erityisesti ihmisiä yhteen. Ammatti-ihmiset osaavat kyllä hyödyntää lähteet omassa työssään.
Harrastamisen vuosi oli hyvin kirjava. Jukolan viestissä joukkueeni keskeytti. Omaa itsetuntoa kohotti, kun jaksoin suoriutua omasta raskaasta radasta läpi, vaikka mieli teki välillä oikoakin, kun keskeytys oli tapahtunut jo aikaisemmin. No ensi vuonna uudelleen. Porukka on hyvä, eikä yksi vastoinkäyminen sitä lannista. Suunnistusharrastuksen parissa Kainuun Rastiviikko tarjosi mukavan viikon, jossa kuuluttamisen lomassa vietin välipäiviä samoillen kisaratoja upeissa suunnistusmaastoissa ja hienoja olivat myös nuotiokokkailun merkeissä vietetyt illat.
Ampumaurheilun parissa harrastaminen oli enempi tuskaa kuin harrastamisen riemua. Talven takkuilun ja kesän kyttäilyn jälkeen elämä helpottui, kun SAL valitsi uuden uljaan järjestelmän toimittajaksi jonkun toisen tahon, jota tätä kirjoittaessani ei ole julkistettu. Seurojen ja tulospalveluohjelman taustalla olevien yritysten kanssa tulospalvelukeikat sujuivat leppoisasti.
Jatko on siitä helppoa, että ei tarvitse enää olla tukivalmiudessa kaikille ohjelman käyttäjille eikä enää neuvotella SAL:n kanssa. Nyt voin harrastaa ampumaurheilun tulospalvelua haasteita etsien ja toteuttaa toimintaa vain luotettujen organisaatioiden kanssa. Olen siitä itsekäs, että vastatessani jostain asiasta kilpailutapahtumassa haluan, että asiat tehdään niin hyvin kuin mahdollista kaikilla omaan sektoorini kuuluvissa ja niihin läheisesti liittyvissä asioissa.
Jatkossa onkin entistä enemmän aikaa puutarhan hoitoon. Tänä kesänä linnut poimivat ison osan omena- ja viinimarjasadosta, kun en syksyllä ehtinyt riittävän tiuhaan sadonkorjuuseen. Viidakkopuutarha muuttui kuitenkin enempi puutarhaa kuin viidakkoa muistuttavaksi, kun tontilta kaatui iso vaahtera, kolme mäntyä ja puolen tusinaa koivua. Lisäksi puutarhan reunoilta lakosi reilusti sekalaista vesakkoa.
Vuosi 2011
Vuoden vaihtuminen on kertaamisen ja arvioinnin ohella hyvä hetki katsoa tulevaisuuteen, kirkastaa unelmia, tarkistaa omia arvojaan ja elämän eri osa-alueiden päämääriä ja tavoitteita ja tarkentaa suunnitelmia. Ilman unelmia, päämääriä ja tavoitteita on vaikea tehdä mitään suunnitelmia ja elämä ilman suunnitelmia on kuin suunnistus ilman reitinvalintaa; edetään vähän matkaa kerrallaan ja koitetaan sen jälkeen selvittää mihin on tultu. Rastien löytyminen on hidasta ja maaliin pääsy epävarmaa.
Hanketyössä on se hyvä puoli, että jo hankkeen suunnnitteluvaiheessa on tehty kohtuullisen tarkka suunnitelma koko hankeen ajalle. Niinpä työni osalta reimarit ovat olleet paikallaan jo pitkän aikaa. Kuljettava väylä on tarkentunut ja kun vuosi vaihtuu, on minulle nykyisen hankkeen osalta selvää miten hankkeessa edetään. Alkavaan vuoteen liittyvänä haasteena on löytää itselle uusi mielekäs haaste, joka työllistäisi taas muutamaksi vuodeksi eteenpäin. Hyvinvoivan oppimisympäristön mallin pohjalta on montakin erilaista osa-aluetta ja ideaa, joita pitää alkavan vuoden alkupuoliskolla punnita. Jokin ihan uusi näkökulma piristäisi ja sopii omaan elämän filosofiaan. Iän myötä huomaan urautuvani ja tulen vuosi vuodelta konservatiivisemmaksi. Vaihtamalla työympäristöä tai ottamalla erilaisia haasteita ylläpidän innostusta ja uuden oppimisen ja kokeilemisen vireyttä yllä.
Harrastuksistani kirjoitinkin, että vanhoja hyviä harrastuksia on tutun turvallista jatkaa, mutta tulevana vuonna aikaisempaa kevyemmillä sitoumuksilla. Pari kesää kestäneeseen puutarhaharrastukseen lisääntynyt innostus on varsin luonnollista, kun viidakko alkaa olla isolta osalta harvennettu. Nuorempana harrastukset olivat työn rinnalla tärkeitä sosiaalisen elämän ja vaikuttamisen tarpeiden täyttäjiä. Kunnianhimo on täytetty ja nyt harrastamisella haen ensisijaisesti omaa hyvää oloa. Lienee jonkinlaista itsekkyyden lisääntymistä, kun harrastusten uudet painotukset tarkoittavat entistä enemmän omassa rauhassa tapahtuvaa harrastamista omaksi iloksi ja hyödyksi. Tampereelle muuton myötä virinnyt teatteriharrastus on erinomainen esimerkki asiasta. En silti koe itseäni erakoksi. Sosiaalisia virikkeitä riittää niin työelämän kuin vapaa-ajan arjessa ja urheiluharrastuksieni suurin motiivi ovat ihmiset, joita toiminnassa kohtaan.
Ensi vuonna samoihin aikoihin kirjoitan hankkeen tilinpäätöstä ja kerron, miltä näyttää elämä uudessa tilanteessa uuden oven kynnyksellä - tai sitten oven avaus vuoteen 2011 toi muassaan jotain yllättävää…